maanantai 24. kesäkuuta 2013

Rippijuhlamekko

Minua pyydettiin tekemään mekko rippijuhliin, ja päätin ottaa haasteen vastaan. Haastetta tässä olikin! En muista milloin olisin ommellut mekkoa aikuiskoossa, ja lisäksi jouduin ompelemaan mekon niin, että otin käyttäjästä vain mitat ja valmiin mekon lähetin sitten postitse satojen kilometrien päähän, eli mekkoa ei ole kertaakaan sovitettu käyttäjän päällä ompelemisen aikana. No, onneksi mitat olivat jollain lailla yhteneväiset omien mittojeni kanssa joten sovittelin mekkoa sitten itseni päälle. Mutta vielä toistaiseksi on mysteeri onko mekko käyttäjälleen iso, pieni vai sopiva... Teinkin mekon lahjaksi sillä varoituksella että käyttäjä varautuu lähtemään kauppaan mekko-ostoksille jos mitat tässä minun tekeleessäni ovat pielessä :P

Kankaan kävimme ostamassa yhdessä Eurokankaasta. Palalaarista löytyi juuri sopivan mittainen pala todella ihanaa petroolinsinistä kangasta. Sittemmin huomasin että samaa kangasta löytyy pakaltakin, ja on ehkä pakko käydä ostamassa tätä vielä palanen ja tehdä itsellenikin juhlamekko (ja toivoa että joskus tulee joku juhlakin missä sitä pääsee käyttämään...). Toiveena oli polviin asti ulottuva mekko jossa on niskan taakse solmittavat nauhat. Alunperin tähän oli tarkoitus tulla myös yläosaan valkoista pitsiä jonka läpi petroolin värinen kangas näkyy, mutta hylkäsin ompelun edetessä pitsi-idean, koska mekko näytti paljon kivemmalta ilman sitä.
 
Ompelun kanssa tuli loppujen lopuksi hirveä kiire, sillä ensin pähkäilin pitkään mistä löydän sopivan kaavan, ja kun mekko muuten alkoi olla aika lailla valmis, Majapuulta tilaamani pitsivetoketjun saapuminen kesti KAUAN, kiitokset  postin ykkösluokan kirjeelle jonka pitäisi tulla päivässä mutta kesti viikon :P Viimeisenä ompelupäivänä sattui vielä eräs episodi jonka johdosta pääsin ompelemaan mekkoon kuuluvan alushameen vasta iltamyöhällä, ja mekko oli saatava jo seuraavana aamuna postin kuljetettavaksi käyttäjälleen. Nämä sovituskuvat otinkin sitten kiireessä iltamyöhällä ennen nukkumaanmenoa kameran itselaukaisimella, joten ei ole kauhean edustavat kuvat mekosta. Silittää en myöskään enää ehtinyt mekkoa, mutta eiköhän se rypisty muutenkin postin matkassa.
 
Mekon sivusaumassa on siis pitsivetoketju joka on taivaan lahja ihmiselle joka inhoaa vetoketjun ompelua! Tämän vetoketjun ei ole tarkoituskaan olla piilossa, vaan saa olla koristeellisena yksityiskohtana. Alunperin hieman mietin että voinko laittaa mekkoon valkoista vetoketjua, mutta Vaahtokarkkimonsteri on lukuisissa upeissa mekoissaan käyttänyt kontrastivärisiä pitsivetoketjuja ja uskaltauduin minäkin laittamaan tähän valkoisen vetoketjun. Sopii mielestäni hienosti, mekon värinen vetoketju olisi ollut aika tylsä... 
 
Tässä mekko takaa, yhtään sellaista kuvaa ei näköjään ollut missä solmiamisnauhat näkyvät takaa, tässäkin kuvassa tyhmästi tukka just edessä. Oman naamani sensuroin myös kuvista pois, tuohon aikaan illasta se ei ollut enää julkaisukelpoinen ;) Alushameena on valkoisesta vuorisatiinista tehty hamonen jonka alareunassa kaksi kerrosta tylliä kohottamassa mekon helmaa. Olen ollut jo pari vuotta innostunut tällaisista tyllihelmoista jotka näkyy tarkoituksella helman alta.
 
Mekon kaava löytyi vanhasta Suuri Käsityö-lehdestä, tämä oli jonkunlaisen iltapuvun kaava jota lyhensin ja tein solmiamisnauhoista erilaiset. Nyt olen näköjään hukannut jonnekin koko lehden... Täytyy penkoa se esiin että saan tähän itselleni muistiin lehden numeron, sillä kaava oli varsin käyttökelpoinen jos haluan ommella itselleni tämän tyylisen juhlamekon. Suuri Käsityö-lehden kaavat ovat välillä jättimäisiä, ja epäilin ensin että tuleekohan tästä kamalan iso kun pienin koko kaavoissa on 36. Onneksi en kuitenkaan alkanut pienentää kaavoja.
 

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Korusettejä


Käytiin kolmen sisaruksen synttäreillä. Neljävuotiaani valitsi jokaiselle tekemistäni fimokoruista korvikset ja tehtiin myös saman sarjan kaulakoru. Yksi korusetti olivat nämä hauskat vesimeloniviipaleet.


Tässä näkyy vesimelonin kuorta takaa.
 

Toinen sai tällaisen jo aiemminkin blogissa näkyneen prinsessakakku-setin
 

Ja kolmannella ei ole vielä korvisreikiä joten vietiin muffinssipinnit ja jätskikoru.
 

Korusetit keksin pakata tällaisiin pahvirasioihin joita minulla sattui muutama olemaan. Rasioissa on ollut aikoinaan muistitikkuja, tyhjät rasiat olivat menossa entisessä työpaikassani roskikseen ja pelastin ne omaan käyttööni. Niistä tulikin ympärille kiedotun nauhan kanssa tyylikkäät lahjarasiat.